Julius Särkelä on itse oppinut tiilimestari, joka ei herroja kumartele. Mitä tapahtuu, kun Särkelä itte joutuu huomion keskipisteeksi?

Särkelä Itte -näytelmä on Ilmari Turjan piikki herroille ja hidalgoille.

Vaikka arvot ja asenteet ovat muuttuneet näytelmän ilmestymisvuodesta 1944, pystyn minäkin tunnistamaan Turjan kuvaamat ihmistyypit.

Julius Särkelä on itseoppinut tiilimestari. Ahkeran työnteon avulla

hän on tehnyt hyvää ympäristönsä elinkeinolle ja kunnalle. Tällaisia

"patruunoita" ei enää nykymaailmassa näe. Värikkäät henkilöt eivät

edusta yrityksiä, toimi niiden keulakuvana. Jos ennen vanhaan olisi

samaan malliin potkittu ihmisiä työpaikoista kuin nyt, samanlaisilla

älyttömillä tekosyillä peitelläkseen vain isompien voittojen saantia,

olisivat nämä johtajat tulleet kaadetuksi alas. Näytelmän Särkelä

arvostaa työntekoa ja samalla työntekijöitä. Toivoisin itse näkeväni

samaa nyky-Suomessa.

Helposti unohtuu tässä nykymaailman kiireessä antaa kiitosta ja kunniaa niille joille se kuuluu. Ne tärkeää ja hiljaista työtä tekevät henkilöt, joita ilman moni toiminta loppuisi. Lemin nuorisoseura on onnellisessa asemassa, kun heillä löytyy ahkeria ja pyyteettömiä tekijöitä. He tarjoavat nyt teille tämän esityksen.

On ollut jälleen ilo työskennellä Tapiolan katon alla!

Julius Särkelä, tiilimestari - Hannu Hovi

Emmi Särkelä, rouva  - Päivi Pokkinen

Saara Särkelä, heidän tyttärensä - Jaana Sinkko

Heroja, vanha isäntä - Markku Peutere

Antti Kosonen, kunnanlääkäri - Jari Kapiainen

Vanha Fallsten, kartanon omistaja - Pentti Kauppi

Martti Fallsten, hänen poikansa - Jussi Sinkko

Maaherra - Arto Penttilä

Fiina, Särkelän palvelijatar - Liisa Junnonen

Margit Granqvist - Liisa Haiko

Runonlausuja - Aira Grén

Työmiehet - Aira Grén, Liisa Haiko, Leena Uski