Kyllikki Mäntylä: Opri
Käsikirjoitus Kyllikki Mäntylä
Ohjaus Minna Pasi
Ensi-ilta Lemin Nuorisoseurantalo Tapiolassa 26.2.2010
Kevään aikana Oprin näki reilut 2000 teatterivierasta. Tapiolan seinät pullistelivat loppuunmyydyissä näytöksissä ja lisäesityskin löysi katsojansa samantien. Hersyvää karjalaishuumoria pursuava näytelmä jatkui syksyllä ja Opria kävi tervehtimässä kaikkiaan yli 4000 teatterivierasta!
Oprin tarina lähtee Karjalan kunnailta evakkotietä pitkin kohti Anttilan taloa, jossa Opri asustelee sodan jälkeen ensimmäiset ajat ennen Jokirannan mökkiin siirtymistä. Karjalaismummosta tulee kylän ennustaja ja ihmeiden tekijä, jolta käydään kysymässä neuvoa vaivaan jos toiseenkin. Jokirannan mökistä Oprin ajaa pois tietyön alle jäävä asumus, ja niin Opri joutuu kunnalliskotiin.
Kunnalliskodissa vastassa ovat kunniamummot, huru-ukot ja heinäsirkat. Löytääkö ortodoksinen laulajakansan edustaja paikkansa näiden joukosta, vai onko kunnalliskotiin joutuminen rangaistusta unien näkemisestä ja ennustuksista?
Opri kerkeävänä karjalaisena järjestelee kunnalliskodissa toimintaa huru-ukoille, kohentaa kanssa asujien selkätyynyjä ja toimii lemmentohtorina niin johtajattarelle kuin aputytöllekin. Vaan suvaitsevatko kaikki joukkoonsa tällaisen unennäkijän, joka kaiken edesmenneelle miehelleen Oleksille haastaa?
Opri: ”Näät sie Oleksi, tää on yks sellane tappaus mille pittää unnii nähhä!
Rooleissa
Opri – Liisa Haiko
Jokikylän mökissä
Kaarina – Laura Penttilä
Marja – Vilma Penttilä
Naapurin naiset – Aira Grén ja Leena Uski
Työmiehet – Pertti Uski ja Pekka Mattero
Teroittaja – Arto Penttilä
Kunnalliskodissa
Miina – Liisa Junnonen
Tiina – Leena Uski
Akviliina – Päivi Pokkinen
Otto – Pentti Kauppi
Alpertti – Markku Peutere
Tynkä-Taneli – Pertti Uski
Jalmari – Pekka Mattero
Tyttö – Vilma Penttilä
Poika – Laura Penttilä
Johtajatar – Sirkka Liljander
Jussi – Jussi Sinkko
Heinäsirkka – Jenni Makkonen
Anttilan emäntä – Aira Grén
Kylällä ja tansseissa
Isännät – Hannu Hovi, Arto Penttilä, Pekka Mattero
Talon tyttäret – Laura Penttilä ja Vilma Penttilä
Mannolan nuori isäntä – Oskari Kymäläinen
Mannolan vanha emäntä – Aira Grén
Ylikonstaapeli – Arto penttilä
Kunnankirjuri – Markku Peutere
Apteekkari – Hannu Hovi
Unikuvissa
Evakkotien sotilaat – Oskari Kymäläinen, Arto Penttilä
Tiinan poika – Oskari Kymäläinen
Akviliinan mies – Hannu Hovi
Laulujen ohjaus – Essi Aalto
Lavastus – Pekka Mattero, Pertti Uski
Julsite ja käsiohjelma – Mari Haiko
Puvustus – Airi Peutere
Maskeeraus – Pirjo Nykänen, Liisa Junnonen
Tekniikka – Juha Junnonen, Mikko Buuri, Niko Suomalainen
Ravintolatoiminta – Pirjo Torvi-Piira, Liisa Saira ja työryhmä
Valokuvat – Kaija Lankia
Arvio: Oprista riittää kaikille jotakin
Lappeenrannan Uutiset 17.3.2010
Sinikka Vuento
Pitäisiköhän muuttaa Lemille? Siellä asuvilla tuntuu riittävän energiaa monenlaiseen kulttuuririentoon musiikkijuhlista näytelmiin, jotka vuosi vuoden jälkeen keräävät Lemin nurosisoseurantalon täyteen yleisöä.
Tänä keväänä saadaan nauttia Kyllikki Mäntylän Oprista. Minna Pasin ohjaamassa näytelmässä loistaa etenkin Liisa Haiko, jonka esittämä Opri on mitä lämminsydämisin karjalaismummo.
Tarina alkaa evakkotieltä, jota pitkin Oprikin matkaa kohti läntistä Suomea. Opri ei olekaan mikään tavallinen karjalainen, vaan unennäkijä ja ennustaja, jolta käydään kysymässä neuvoa pieniin ja suuriin ongelmiin. Onnettomuudeksi Oprin mökki osuu tietyömaan alle. Karjalaismummo joutuu taas muuttamaan, tällä kertaa kunnalliskotiin.
Ensijärkytyksestä toipunut Opri löytää kuitenkin paikan itselleen ja rukilleen kunniamummojen ja huru-ukkojen yhteisössä. Vähitellen hänen seurastaan kilpailevat kaikki. Opri järjestää lähipiirinsä asiat uniensa ja tarmokkaan toimintansa avulla, niin että lemmenhuolet selviävät ja kunnalliskodin asukkaat huomaavat saaneensa elämäänsä uutta sisältöä.
Eletään kiusallakin
Näytelmän tapahtumat pyörivät neljän vanhan naisen ympärillä. Miina (Liisa Junnonen), Tiina (Leena Uski) ja Akviliina (Päivi Pokkinen) saavat huonetoverikseen Oprin, jonka karjalainen välittömyys on liikaa ainakin Akviliinalle. Oprin pitää aina välillä käydä tilittämässä oloaan edesmenneelle miehelleen Oleksille.
Mäntylän näytelmässä huumorilla ja koomisilla tilanteilla on pääpaino. Teksti sisältää kuitenkin myös riipaisevasti ihmisen ikävää kotiseutuunsa ja omaisiinsa, joista aika on jo jättänyt. ”Sinne (Karjalaan) miul ain ikävä on”, Opri huokaa. Tiina odottaa joka päivä jo edesmenneen poikansa vierailua. Akviliina kostaa katkeruutensa olemalla tyly kaikille. Huru-ukot yrittävät löytää elämäänsä edes jotakin lystiä, jos ei muuta niin mäenlaskua liikuntakyvyttömän toverin pyörätuolilla.
Ihminen haluaa olla tarvittu
Elämänsä korkeaa keskipäivää elävän on joskus vaikea ymmärtää, miksi vahukset jauhavat aina samoja ”urotekojaan”. Jokainen meistä haluaa kuitenkin olla merkille pantu yhteisössään. Oprikin alkaa viihtyä vieraassa ympäristössä, kun hän saa auttaa muita. ”Miss on ihmise työ, siel on ihmise koti”, Opri filosofoi.
Kun Opri lopussa huokaisee ”Miun sydämeen soppii koko maailma”, alkaa toivoa, että itsekin saisi lähelleen tuollaisen empaattisen ihmisen.
Erilaisuus on valttia
Näytelmä pyrkii havainnollistamaan itäisten ja läntisten suomalaisten erilaisuutta. Karjalaismurre sujuukin Liisa Haikolta kuin vettä. Sen sijaan läsnisuomalaista puhetta olisi voinut olla enemmänkin.
Laskin käsiohjelmasta 18 näyttelijää, joista monella oli useita rooleja. Mukana on tunnettuja lemiläisiä näyttelijäperheitä, kuten Uskit ja Penttilät. Aikaisemmista menestysnäytelmistä tutut Markku Peutere, Pentti Kauppi, Aira Grén, Päivi Pokkinen ja Sirkka Liljander tekevät Oprissakin varmaa työtä. Uudet tulokkaat taas antavat uskoa tulevaisuuteen. Lemillä ei tämä perinne hevillä murene.
Näytelmän lavastus ja musiikki, jopa Tapiolalla leijaileva tureen kahvin tuoksu herättivät henkiin muistoja. Katsojat lähtivät kotiin hymynkare huulillaan, silmänurkkaansa vaivihkaa pyyhkiellen.